Mustikan muotoja

Mitä kaikkea hienoa voikaan löytää mustikoista? Mustikka on niin pieni ja herkullinen marja, ettei sitä yleensä tule hirveänä tarkasteltua, sillä aina se löytää nopeasti suuhun miellyttämään makunystyröitä. Siinä sitten kieli sinisenä ahmitaan lisää, eikä malteta katsella tarkemmin yksityiskohtia siitä, mitä ollaan syömässä. Se joka on perkannut marjoja, niin on saattanut tarkemminkin katsella marjojen yksityiskohtia, mutta silloinkin silmän erottelukyky on rajallinen. Kameran ja makro-objektiivin avulla voi keksiä mitä hienoimpia sommitelmia nuista metsiemme sinisistä helmistä. Eräänä elokuisena päivänä päätin sitten tutkiskella kameran kanssa lähemmin nuita marjoja. Tähän tarjoutui hyvä tilaisuus, kun kaverini puhdisti poimimiaan mustikoita. Marjoja puhdistaessaan hän ehdotti aina minulle kuvattavaksi mielenkiintoisia yksilöitä. Niinpä aikaa ei mennyt erityisten marjojen etsimiseen. Kiitos tästä hyvästä kaverilleni. Käytin kuvaukseen omaa pientä pahvilaatikosta tehtyä studiota ja paria salamaa. Kuvia on enempi ja vähempi säädetty Lightroomilla ja suurinta osaa on rajattu jälkikäteen. Joissakin on haluttu korostaa hieman värejä ja joissakin taas ryppyjä mustikan pinnalla. Kun värejä hieman säätää päälaelleen, saa mustikan lähikuvan näyttämään ihan marsin pinnalla olevalta kraaterilta. Erilaisia mustikoita riviin laittamalla, saa taas aikaan perhepotretin. Jotkut epämuodostuneet marjat näyttävät ulvovilta laulajilta. Osa taas näyttää ryppyineen elämää nähneiltä vanhuksilta. Kuin taas taudin riivaamat tai vahingoittuneet mustikat saa näyttämään zombijoukolta. Seuraavana kuvasarja työn tuloksista. Toivottavasti kuvat ei kuitenkaan vie kenenkään mustikkaruokahalua.