30. marraskuuta 2015

Revontulien loimussa Kolilla

Kävin Kolin kansallispuistossa pienellä revontulivaelluksella 7-8.10.2015. Kaverin kanssa päätimme käydä siellä vaeltamassa, joskus ruska-aikaan lokakuun alkupuolella. Minulla oli ajatuksena, että samalla reissulla pääsisin kuvaamaan myös revontulia. Niinpä kyttäsin revontuliennusteita ja sääennusteita, että millon olisi hyvä hetki lähteä. Alkuviikosta 41 revontuliennusteet näyttivät todella hyviltä keskiviikon ja torstain väliselle yölle, eli 7-8.10 väliselle ajalle. Sääennusteetkin näyttivät silloin selkeää, joten lähdimme keskiviikkona iltapäivästä ajelemaan Kuopiosta kohti Kolin kansallispuistoa. Ajatuksena oli että olisimme perillä sopivasti ennen kuin revontulinäytös ennusteiden mukaan alkaisi ja saavuimme perille noin klo 8 aikaan illalla. Tuossa vaiheessa taivaalla näkyikin jo hieman revontulia ja pilvet olivat sopivasti väistymässä edestä. Vaihdoimme vaelluskamppeet päällemme, nostimme rinkat selkään ja lähdimme parkkipaikalta kohti Ukko-Kolin huippua. Ajatuksena oli että kuvaisimme illan revontulia Kolin huipulla ja jatkaisimme sitten yöksi Ryläyksen kodalle.

Päästyämme huipulle, alkoi revontulishow kunnolla voimistumaan yläpuolellamme. Ukko-Koli olikin erinomainen paikka jäädä niitä kuvaamaan, koska siitä nääkyy hyvin joka ilmansuuntaan. Niinpä siitä pystyi helposti kuvaamaan aina parhaimmat ja voimakkaimmat revontulet, missä suunnassa ne sitte sattuivatkin näkymään. Ympäri huippua kolme tuntia vierähti nopeasti revontulia ihaillessa ja kuvatessa.

Kun kello oli yksitoista ja revontulet hieman himmenivät, niin päätimme lähteä kohti yöpaikkaa, jotta kerkeäisimme ennen aamua nukkumaankin. Nostimme rinkat selkään ja lähdimme kävelemään Ryläyksen kodalle, johon oli matkaa Ukko-Kolilta noin 8km. Koska oli pimeää meidän piti tietenkin kävellä otsalamppujen ja revontulien valossa. Kun olimme kävelleet hieman matkaa, niin revontulet taas voimistuivat. Siinä vaiheessa näki oikeastaan kävellä pelkästään niidenkin valossa. Keskellä metsää revontulten loimussa vaeltaminen oli muuten todella maaginen kokemus. Pysähdyimme välillä kuvaamaan, kun revontulet kauniisti loimottivat latvojen yläpuolella. Samalla siinä tuli myös hieman levähdettyä ja tankattua, jotta jaksoi taas jatkaa matkaa.

Ryläyksen kodalle saavuimme joskus klo 3 aikaan yöllä. Kota oli onneksi tyhjä, joten tilaa nukkua oli mielin määrin. Tuossa vaiheessa revontulet edelleenkin loimottivat taivaalla tai oikeastaan ne välkkyivät niin nopeasti, ettei niistä oikein saanut hienoja kuvia. Niiden katselu tähtitaivaan alla oli kuintekin rentouttavaa raskaan kävelyn jälkeen, ettei olisi malttanut laittaa ollenkaan nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa piti tietenkin tehdä vielä puita, lämmittää kota ja syödä. Nukkumaan pääsimme vasta klo 4 aikoihin.

Yö vierähti puolittaisessa unessa ja heräsimme kymmenen aikaan aamulla, kun muita vaeltajia saapui kotaan kolistelemaan. Aamupuurot syötyämme ja kahvit juotuamme kävimme vielä katsomassa maisemia Ryläyksen näköalapaikalta, ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Näköalapaikka oli muutaman sadan metrin päässä kodasta ja sieltä näkyi hienosti Kolin huiput ja sen takana oleva Pielinen. Hetken ruskaisia maisemia ihasteltuamme lähdimme samaa reittiä takaisin Ukko-Kolille, jota yöllä olimme tulleet kodalle.

Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää Herajärven lyhempi reitti ja olla reitillä kolme yötä. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kaverini jalan kipeydyttyä ja päätimme saman tien palata. Paluumatkalla pysähdyimme välillä syömään ja levähtämään. Takaisin autolla olimme, joskus klo 8 aikaan illalla. Eli olimme viettäneen tarkalleen yhden vuorokauden Kolilla. Reissusta tulikin sinne ja takaisin Ryläyksen kodalle revontulivaellus, jossa kävelyä kertyi mutkineen yhteensä noin 20 km. Ryläyksen pääty kävellystä reitistä oli todella haastavaa varsinkin yöllä kuljettavaksi. Kodalla tapaamamme muut vaeltajat, olivatkin sitä mieltä, että se kohta onkin Kolin haastavimpia pätkiä. Kaiken kaikkiaan lyhyeksi jäänyt vaellus oli kuitenkin todella hieno kokemus, erityisesti revontulien takia. Seuraavana sama tarina kuvin kerrottuna.


















































30. syyskuuta 2015

Tähtiä ja revontulia

Kuluneen elo-syyskuun aikana olen kuvaamisessani keskittynyt enimmäkseen tähtikuvaukseen. Tähän innostukseen suurimpana syynä on keväällä hankkimani Samyang 12mm f2 objektiivi, joka soveltuu siihen tarkoitukseen mainiosti. Lähteissäni kuvaamaan tähtitaivaita oli yleensä myös hyvät ennusteet revontulien näkymiselle täällä Kuopiossa. Parina kertana kun revontuliennusteet oli todella hyvät, niin lähdin kuvaamaan ensisijaisesti vain niitä.

Tähtien ja revontulien kuvaaminen on kyllä maagista touhua. Se saa aina ajatukset rullaamaan niin että ihmisen pienuus, sekä maailmankaikkeuden suuruus tulevat mieleen. Revontulien kunnollista aktivoitumista voi joutua joskus odottamaan tunnin tai parikin, mutta mikäpä siinä kun voi odotellessa ihailla tähtitaivasta. Sitten kun se hetki viimein tulee ja revontulet aktivoituvat kunnolla saa se aina uudelleen ja uudelleen suun auki hämmästyksestä. Siinä on sitten ihan täpinöissään kuvaamassa, niin että ei meinaa keretä millään kaikkea kuvaamaan.

Kuvaus paikka kannattaakin katsoa hyvissä ajoin ja kameran on oltava kokoajan toimintavalmiina jalustalla. Revontulet näkyvät välillä niin lyhyen aikaa kirkkaana, että jos sitten vasta kaivaa kameraa repusta, kun ne aktivoituvat on se jo myöhäistä. Lähtökohtaisesti kannattaa mennä mahdollisimman pimeään paikkaan kauas kaupungin valosaasteesta ja katuvaloista. Kuvaaminen onnistuu kyllä myös kaupungissa, jos on mahdollisimman pimeässä paikassa kaupungin keskellä tai vielä parempi jos on kaupungin reunalla. Kaupungin reunalla kannattaa kuvata kaupungin valosaasteesta poispäin. Revontulia kuvatessa pitää tietenkin mennä kaupungin pohjoispuolelle, koska pohjoisella taivallaahan ne näkyy jos eivät ole niin voimakkaa että näkyy yläpuolella asti. Tähtien kuvaamisessa onkin sitten vielä tärkeämpää mennä pois valosaasteesta, jotta saa mahdolisimman hyvin tähdet ja linnunradan esiin. Kuvaus onnistuu toki kaupungin pimeimmissäkin kohdissa, mutta silloin kuvat vaativat vain enempi jälkikäsittelyä valosaasteen eliminoimiseksi.  Eikä sieltä siltikään saa niin hyvin tähtiä linnunrataa esiin. Tähtikuvauksessa käytetään apuna myös kuvien pinoamistekniikkaa, jolla laatua saadaan parannettua, mutta minä ole sitä vielä jaksanut kokeilla. Valosaastetta voi toisaalta myös hyödyntää jälkikäsittelyssä ja tehdä sen avulla tähtitaivaasta hienon värikkään.

Loppuun vielä pieni mielipide kuvaukseen käytetystä objektiivista ja kamerasta. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu Samyang 12mm f2 objektiivilla f2 aukkoa käyttäen. Kamerana toimi minulla jo neljättä vuotta oleva Sony Nex 7. Tähtien ja revontulien kuvaamiseen tuo on mielestäni paras linssi, mitä tähän minun aps-c kennoiseen kameraani on suoraan liitettävissä ilman adapteria. Ainoa ongelma oikeeastaan on että Nex 7:ssa ei voi käyttää kovin suuria ISO-arvoja siedettävän laadun säilyttämiseksi. Tähtikuvisssa käytin ISO-arvoja väliltä 800-3200 ja revontulissa 400-800. Valotusaikoja käytin tähtikuvissa väliltä 25s - 13s ja revontulikuvissa 15s-5s. Kuvat on otettu eri puolilla Kuopion aluetta 15.8-13.9.2015 välisenä aikana kahdeksana eri yönä. Kaikkia kuvia on käsitelty enemmän tai vähemmän lightroomissa.